Kaljuilla on aina astetta kivempaa

Haah, koitti sitten viimeinkin se aika vuodesta, kun omistaja sai tärvellä koiriensa turkit. Sormet syyhyten olin jo muutaman viikon ajan öljyillyt trimmeriä ja vilkuillut ilmatieteenlaitoksen säätiedotuksia sillä silmällä. Kun sitten viimeinkin luvattiin ennätyslämmintä vappua, päätin että nyt saa karvat kylmää kyytiä.

Ensin käsittelyyn joutui Elvis, jonka karva oli tehnyt kuoleman harmaan ja sateisen talven aikana. Iho hilseili ja vaikutti uhkaavasti siltä, että iho-ongelmia on tiedossa. Karva oli sitäpaitsi jo niin törkyisen näköinen, ettei sitä mikään voinut pelastaa. Sellaista helposti huopaantuvaa hamppua, johon eivät tehonneet lohiöljyt eikä shampoot. Ehkäpä se nyt matalaksi leikkuun myötä kasvaa terveempänä takaisin.

Eemelin turkista ei tullut yhtään niin siistiä, kuin Hannin karvasta, jota ajoin rankemmalla kädellä muutamaa päivää myöhemmin. Oli mitä mainioin idea jakaa koirien ajelu kahdelle päivälle, sillä armas moooseri meinasi tehdä kuoleman Hannin paksuun turkkiin. Aluksi tuntui täysin toivottomalta, kun tuntui, ettei se vempain edes leikkaa siihen turkkiin. Paksuimmissa kohdissa turvauduinkin ensiapuna saksiin.

Nyt on pojat sitten vappukuosissa. Elviksen kaulaan juurtui Hannin vanha punainen huivi. Ei näitä enää perhoskoiriksi tunnista, mutta mitäpä siitä. Elämä on edessä siinä missä tukka takana (tarkemmin sanottua peräpeileissä. Jätin hännät melko karvaiseen tilaan kummallakin).
Hanni muuten laihtui parturoinnin myötä. Aiemmin 5,8 kiloa painanut koira painaa enää 5,6kg. Sitä parempi Hannille, vähemmän sitä oikeaa lälleröä laihdutettavana (jesh, meidän ikuisuusprojekti jatkuu).

Mainiota. Kerrassaan mainiota.
Täällä omistaja hykertelee tyytyväisenä.

28/04/2008, klo 17.47

Ei niin täsmällistä agiliitoa

Vähitellen ollaan taas pääsemässä agilityn makuun. Kisoja olen katsellut hieman sillä silmällä ja sunnuntaina kävin kentällä ottamassa pienet treenit koirien kanssa. Elviksellä tuntui vauhtia ja intoa riittävän. Yllätyksekseni kontaktitkin löytyivät suht vaivatta. Kepittelyssä oli hieman enemmän vauhtia kuin viimeksi. Harmi vain, että harjoittelu loppui kesken kaiken Elviksen arvioitua hyppyetäisyydet hieman pieleen ja tästä seurauksena tiputti sitten riman tassuilleen ja ilmeisesti kolhi itseään.

Aluksi näytti siltä, ettei käynyt mitään tavanomaista kummempaa. Elvis ravasi pää pystyssä ja korvat luimussa esteeltä pois päin. Yhtäkkiä se kuitenkin ikäänkuin tajusi mitä kävi ja alkoi kiljumaan. Kumarruin tietysti tunnustelemaan tassua ja huuto vain yltyi. Jatkui vielä silloinkin, kun vain silitin sen niskaa.

Mitään pahempaa ei huudosta huolimatta sattunut. Elmeri varaa kyllä painoa jalalleen ja pystyy sitä käyttämään. Myöhemmin kotona sitä sai koskeakin normaalisti. Luultavasti vain kolahti kipeästi.

Hannin ikuisuusprojekti eli laihistelu jatkuu. Paino oli taas päässyt nousemaan ja näin vaihteeksi sitä pudotellaan. Pudotettavaa ei onneksi ole paljon eli eiköhän se kesään mennessä ole taas paremmissa mitoissa. :)

16/04/2008, klo 10.08

Tunnelihiiret Noppa ja Tuuma

Noniin, pikkuhiljaa on saatu muutto päätökseen ja uusi luukku alkaa näyttämään enemmän kodilta. Kaikki tavara muutamaa elintärkeää lukuunottamatta (kitara, nuotit) alkavat olla uudessa osoitteessa. Hanni ja Elvis jäivät vanhempien luokse asumaan, mutta käyvät täällä visiitillä aina silloin tällöin.

Elviksen kanssa olisi tarkoitus jatkaa agilitya siitä huolimatta, että asumme eri osoitteissa. Tosin maaliskuun budjettiin ei mahtunut yhtäkään agilitykisaa ja saas nähdä mahtuuko vielä huhtikuunkaan. On niin paljon tärkeämpiäkin hankintoja listalla. Esimerkkinä mainittakoon ruokapöytä. Ei sillä, että japanilainen kattaus lattialla yhtään sen huonompi olisi.

Reilu viikko sitten lauantaina sorruin sitten 'hiireihin' ja kotiin saapuivat tammikuun 5. päivä syntyneet gerbiilipojat, jotka sittemmin on ristitty Nopaksi ja Tuumaksi.
Tosin ainakin tähän asti niitä on edelleen kutsuttu nimillä Hiiri ja Hiiri ;)

Pojat ovat kotiutuneet melkoisen hyvin. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien ovat olleet hyvin käsiteltävissä, antaneet paijata ja hakeneet herkkuja kädestä. Lähiaikoina olisi tarkoitus kokeilla myöskin lattialla vapaana juoksentelua. Hiirulaisille ostettiin myös isompi terraario (vanha akvaario). Ei se nyt hirmuisen paljon isompi tuota dunaa ole, mutta onpahan kumminkin ja lisäksi siistimpikin ilmestys.

Elvis vietti citykoiran elämää sunnuntailta eiliseen asti. Kaikki sujui oikein hyvin. Kuten arvelinkin, niin ilman Hannia Elvis ei räykytä. Kerran pääsin kaupasta tullessani sisälle asti, ennenkuin Ee löntysteli makkarista katsomaan kuka paukasi sisään. Haukkuminen ei siis ainakaan ole ongelma.

Vanhan koiran kuulumisia sen verran, että on päässyt ilmeisesti liukastumaan jäisellä tiellä ja ontunut nyt pari päivää sitä nivelrikko jalkaansa. Täytyypä taasen seurailla sitä ja tarvittaessa ryhtyä jatkotoimenpiteisiin.

Elvis muuten täytti ihan salaa 5-vuotta maaliskuun aikana :)

02/04/2008, klo 16.30